Kaapelitehdas, Merikaapelihalli / Valotaiteen näyttely: Lux IN

TEOKSET, 1. kerros

Terike Haapoja: Entropy

Entropia, termodynamiikan toinen laki, mittaa järjestelmän taipumusta spontaaniin muutokseen. Entropia kuvaa kasvavaa epäjärjestyksen prosessia maailmankaikkeudessa. Kaikki järjestelmät pyrkivät etenemään kasvavan entropian suuntaan; erot valtioiden ja yhteisöjen välillä katoavat asteittain. Entropia viittaa myös ajan suuntaan: entropian prosessi on peruuttamaton.

Terike Haapoja edusti Suomea Venetsian 55. taidebiennaalissa vuonna 2013.

Mikko Hynninen & Daniel Canty: Operator

Valoteos on saanut innoituksensa varhaisten taskulaskinten ja digitaalikellojen estetiikasta. Teoksessa kymmenet loisteputket muodostavat muodoltaan kulmikkaita sanoja, jotka on kirjoittanut kanadalainen runoilija ja kirjailija Daniel Canty. Teos sisältää myös ääntä.

Brainwave Music LAB: Hyperpeili

Brainwave Music LAB tutkii ja kehittää vuorovaikutussysteemejä, jotka reagoivat aivojen sähköisiin ilmiöihin ja muihin biofysikaalisiin prosesseihin. Vuorovaikutussysteemit muuttuvat aistein havaittaviksi tutkimuskohteiksi neuroimpulssien synnyttämän musiikin indikoimina. Teosta on tukenut Koneen säätiö.

Jari Haanperä: Maailman valo

Videomontaasissa eri suurkaupunkien valot kietoutuvat yhdeksi ja samaksi, planeettamme kattavaksi valoverkostoksi. Verkoston pohjoisella laidalla ryhmä suomalaisia pohtii hehkulampun valossa käydyissä keskusteluissa käsitettä "maailman valo" – ja suhdettaan siihen. 


- Maailmassa on valoa juuri niin paljon kuin ihminen saa sitä aikaan. Haluan minä tai en, niin sitä on huomenna enemmän kuin tänään, jolloin jää ainoa mahdollisuus, että minä vain poistun sen valon piiristä.

- Pelko on yksi oleellinen asia, joka liittyy pimeyteen. Ihminen tarvitsee paljon keinovaloa pitääkseen pelon jollakin tavalla loitolla.

Mia Kivinen & Helena Kallio & Ina Aaltojärvi: Rest

Rest on lepohetki arjen tyrskyistä,
päivän hehkuvat jäänteet kalastajan kämmenellä,
kirje Calibanille,
valaistu saari, jolle saa vaikka nukahtaa.

Yhteistyössä: Galleria Kandela.

Teemu Määttänen: Noisescape

Intian valtameri, Atlantti, Välimeri, Itämeri. Teoksessa aaltoilevien kuvien massa kohtaa aaltoilevan pinnan ja käsin piirretty viiva ohjelmoidun tietokonegrafiikan. Aaltojen kauneutta ihaileva teos koostuu 78 vanerilevystä ja niihin heijastetuista kuvista. Noisescape on varta vasten Lux Helsinkiin suunniteltu valoteos. Teosta on tukenut Tutkivan Teatterityön keskus / Tampereen Yliopisto.

Juha Rouhikoski: The Red Horizon

The Red Horizon (punainen horisontti) tutkii valon, tilan ja värien näkemistä. Ripustetun kehyksen takana on punainen valonlähde, jonka valo hajoaa kehykseen pingotetun kalvon pinnassa horisonttimaiseksi ja muodostaa äärettömyyteen jatkuvan valon maiseman. Monokromaattinen sininen valo kadottaa teoksen taustan kaukaisuuteen vahvistaen samalla punaisen horisontin läheisyyttä ja läsnäoloa.

Antti Pussinen & Martta-Kaisa Virta: Medicine City

Suuri, sisältä päin valaistu teos yllättää katsojansa. Ensivaikutelmana on kaunis ja lumoava öinen kaupunkimaisema, mutta teoksen materiaalin tarkastelu vie sen teemat syvemmille tasoille. Medicine City on tehty kymmenistätuhansista tyhjistä, alumiinisista lääkepakkauksista. 

Teos kertoo yhteiskuntamme medikalisaatiosta. Myös kaupunki voi toimia lääkkeenä yksinäisyyteen ja valo lääkkeenä pelkoon.

Petri Eskelinen: Tunnelin malli

Teos saa katsojansa tuntemaan, että tila hänen ympärillään liikkuu – kuin istuisi tunnelissa liikkuvassa junassa. Toiminnallisessa veistoksessa valo liikkuu useiden ympyrän muotojen läpi, heijastaen ympärilleen liikkuvia varjoja kattoon ja seinille. Valon nopeus muuttuu jokaisella liikkumakerralla: huimaavan nopeasta liikkeestä rauhallisempaan, hypnoottiseen vaikutelmaan.

Markku Uimonen: Shadow of Light

Teos on osittainen rekonstruktio taidekeskus Retretin näyttelyssä vuonna 1995 esillä olleesta triptyykistä. Alkuperäinen teos tuhoutui kosteusvaurioiden vaikutuksesta. 

Ainu Palmu & Tuomas Norvio: Jäälle

Teoksessa kokija asettuu vapaaehtoisesti järkytyksen tielle. Kun kokija liikuttaa omaa varjoaan, hän voi nähdä sen eri muodot, kun varjo muuttuu kokijasta riippumatta. Varjo täyttyy myöhemmin uudesta aineesta.

Teos pyrkii vaikuttamaan ihmiseen musiikin tavoin. Kokija asetetaan paikalle, jossa selkä, turvaton puoli, on esineitä vasten. Kokija tietää, että esineet alkavat pian toimia, jolloin hän tuntee tapahtumia sekä kehossaan että mielessään. Yhteyden luominen fyysiseen henkilöön, joka on saanut tapahtumat aikaiseksi, on vain välillinen, mutta reaktiot tapahtumiin ovat aitoja.

Teos kuvaa tapahtumaa, jossa ihminen muuttuu vaiheiden kautta jääksi.

Tarja Ervasti: Seitsemän porttia

Seitsemän porttia kuuluu teossarjaan, jossa Ervasti työskentelee peilien ja heijastuvan valon kanssa. Peilien kautta seinälle heijastetut valon muodot luovat aineettomia tilan illuusioita ja muuntuvia värikompositioita. 

Tarja Ervasti: Infinity Loupe

Luuppi on katsomisen väline, kuten valokuvaajan suurentava luuppi. Peilien heijastumana syntyy kaleidoskooppimainen kuva toisesta todellisuudesta. 

TEOKSET, 2. kerros

Taideyliopiston valosuunnittelun opiskelijoiden töitä kurssilta "Valo kuvataiteena".

Anton Verho: Narrative Codes

Populaarin ja korkeakulttuurin rajapinnoissa työskentelevän Verhon installaatio tarkastelee sisä- ja ulkotilan sekä muistin ja tallenteen välistä epäsuhtaa.

Milla Martikainen: Phototropic love

Phototropism (suom. fototropismi/heliotropismi) = kasvaminen tai liikkuminen valoa kohti. (kreik. "tropos" - kääntyminen)  Eläimillä reaktiota kutsutaan myös termillä fototaksis.

Maailman tutkimisen tarkoitus ei ole luoda vain uusia vertauskuvia, vaan ymmärtää sen materiaalista olemusta.

"Teos on vaihe prosessissa, jossa tutkin keinovalon ja elämän suhdetta yhteisössämme. Tutkin niitä biologisia, sosiologisia, taloudellisia ja psykologisia kytköksiä, jotka purkavat kohtalokasta, ympärivuorokautista rakkauttamme jumalallisen valon kontrollointiin sekä raivokasta unelmointiamme kohti ehtymättömiä energianlähteitä."

Immanuel Pax: Enimmäkseen hyvä näkyvyys

Oletko koskaan huomannut tuhansia verisuonia, jotka risteilevät verkkokalvoillasi? Katso tarkkaan. Siellä ne ovat. Olet vain unohtanut ne.

Enimmäkseen hyvä näkyvyys hapuilee kohti näköaistin rajoja. Se istahtaa näkökentän reunalle ja kurkistaa sen yli.

Anniina Veijalainen: Suojaväri/Camouflage

Itseään ei voi maisemassa nähdä.

Suojaväri/Camouflage on veistos katoamisesta, heijastuksista tai ikuisesta loisteesta. Pinta on ihmisen ja maailman raja, näkyvin ihmisen muoto. Se on kuitenkin vain ympäristönsä peilikuva, heijastus katseessa tai valon liike iholla.

Ville Mäkelä: Vladimir

Venäjä on ollut politiikkansa takia otsikoissa maailmanlaajuisesti jo pitkään. Eurasianistit vastustavat Venäjän länsimaistumista ja sen vaikutteita. Mielenosoittajat sekä seksuaaliset vähemmistöt ovat viime aikoina saaneet tuntea suurta vastustusta valtion taholta.

Teos on vastalause Venäjän politiikan aatteita vastaan.

Petri Tuhkanen: Sinisten välissä 

Sinisten välissä on teos väreistä, jotka näkyvät kahden sinisen – meren ja taivaan – välissä. Valtava määrä värejä kohtaa toisensa tässä välissä joka päivä 24 tunnin ajan. 

Teokseen on valittu maapallolta viisi kaukaista paikkaa, joissa nämä kaksi sinistä kohtaavat todella erilaisissa ympäristöissä. Kohtaamiset muuntautuvat teoksessa värivaloksi. Teoksen rytmin määrittelee auringon kierto valituissa paikoissa tähän aikaan vuodesta. Yksi auringon kierto on skaalattu viiteen minuuttiin.

Valitut viisi paikkaa ovat Svalbard, Norja; Korppoo, Suomi; Santiago, Cape Verde; Tasmania, Australia ja Etelämanner.