Teokset ja tekijät

Senaatintori
Agatha Ruiz de la Prada & D-Facto: Corazón

Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-Facton Corazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Agatha Ruiz de la Prada on madridilainen, maansa tunnetuimpiin kuuluva muotisuunnittelija ja kulttuurivaikuttaja. Corazón-teos on hyvin tyypillistä de la Pradaa: myös hänen värikkäässä, graafisia kuvioita hyödyntävässä vaatesuunnittelussaan, joka on tunnettua myös kansainvälisesti, rakkaus ja onnellisuus ovat päätekijöitä. Hän julkaisi ensimmäisen mallistonsa jo vuonna 1981 ja on sittemmin ollut aktiivinen toimija Espanjan taide- ja kulttuuripiireissä.

D-Facto on lyonilainen tuotanto- ja suunnittelutoimisto, joka on toteuttanut lukuisia kansainvälisiä, suuren mittakaavan projekteja mm. valofestivaalien ja kaupunkitapahtumien yhteydessä.

Takaisin ylös

Uusi ylioppilastalo
CT Light Concept: Urban Flipper

Ranskalaisen CT Light Conceptin Urban Flipper muuttaa Uuden ylioppilastalon julkisivun jättimäiseksi flipperiksi. Pelin kuula kulkee pitkin talon koristeellisia muotoja ja vaihtaa suuntaa törmätessään ikkunoihin, parvekkeisiin ja pylväisiin. Yksi katsoja kerrallaan voi pelata flipperiä paikan päällä teoksen edessä. Flipperistä lähtee totta kai myös asiaankuuluva ääni! Interaktiivinen teos nähtiin ensimmäisen kerran Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2011.

Teoksen yhteistyökumppani on Raha-automaattiyhdistys RAY. Teosta tukee Ranskan instituutti Suomessa. 

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

CT Light Concept on Thibaut Berbezierin ja Carol Martinin Ranskan Lyonissa toimiva yritys, joka on erikoistunut valaistussuunnitteluun sekä show- ja näyttämövalaisuun. Interaktiivisuus on keskeinen osa heidän töitään: yleisö voi usein osallistua teoksiin käyttäen älypuhelimia tai peliohjaimia.

Takaisin ylös

Kansalaistori
Tulisirkus Walkea: 360

360 on tutkielma tulen visuaalisuudesta, kauneudesta ja voimakkaista tunteista, joita se herättää meissä kaikissa. Esityksessä yhdistyvät tanssin ja tulisirkuksen maailmat. Esiintyjät taituroivat muun muassa palavilla kepeillä, köysillä ja vanteilla. 360 rikkoo tulitaiteen kaksiulotteisuutta: se tapahtuu maneesin kaltaisella pyöreällä esiintymislavalla, jolloin esitystä voi katsoa joka suunnasta. Esitys nähdään kaksi kertaa päivässä klo 18.00 ja 19.30 ja sen kesto on 25 minuuttia.

Esitysaika: Joka päivä klo 18.00 ja 19.30

Tulisirkus Walkea on tulitaiteilija ja koreografi Antti Sunialan ensemble, jonka tarkoituksena on uudistaa tulitaiteen kenttää ja tuoda sitä lähemmäs nykysirkuksen maailmaa. Tulisirkus Walkeassa on esiintynyt kansainvälisiä tulitaiteen huippunimiä ja tanssin ammattilaisia: tänä vuonna mukana ovat Aušra Degutytė, Aistė Krasauskaitė, Ugnė Motekūnaitė ja Jovita Aukštakalnytė liettualaisesta Studio Fire Circle -tuliryhmästä. Tulisirkus Walkea on esiintynyt Lux Helsingissä aikaisemminkin vuosina 2011 ja 2012.

Antti Suniala on opiskellut Turun Taideakatemian sekä kiinalaisen Beijing International Art Schoolin sirkuslinjoilla. Suniala on palkittu Esiintyvät Taiteilijat ry:n Vuoden Viihdetaiteilija -palkinnolla vuonna 2010 sekä kotikaupunkinsa Järvenpään vuoden 2011 taidepalkinnolla. Suniala asuu ja harjoittelee Berliinissä.

Takaisin ylös

Makasiini
Kristian Ekholm & Paula Lehtonen: Makasiinit palaa – Return of the Warehouses

Äänisuunnittelija Kristian Ekholmin ja mediataiteilija Paula Lehtosen audiovisuaalinen teos on saanut innoituksensa tapahtumapaikastaan, VR:n makasiinien raunioista. Teos on suunniteltu muistuttamaan helsinkiläisiä alueen lähihistoriasta.

Sävystä toiseen muuttuvat värit mukailevat valon muutosta toukokuun auringonlaskussa. Teoksen seuraaminen lähietäisyydeltä avaa lempeästä musiikista koostuvan äänellisen kokonaisuuden.

Keskellä Helsinkiä säilynyt vanha tavara-asema kertoo teollistumisen kiivaasta alkuvaiheesta yli sata vuotta sitten. Myöhemmin makasiineista tuli ruohonjuurikulttuurin keskus, ja nyt alueen ovat vallanneet suuren yleisön kulttuuritapahtumat ja bisnes. Taiteilijat haluavat nostaa rakennuksen parrasvaloihin vielä kerran.

Teoksen toteuttamista on tukenut Konstsamfundet.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Paula Lehtonen on helsinkiläinen mediataiteilija, joka tekee tilallisia videoinstallaatioita sekä elektronista taidetta. Lehtosen töitä on ollut esillä hiljattain mm. Kumu-taidemuseossa Tallinnassa ja Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa. Lehtonen on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2008 ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun medialaboratoriosta vuonna 2013.

Kristian Ekholm on helsinkiläinen äänisuunnittelija, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulusta valo- ja äänisuunnittelun laitokselta vuonna 2008 ja opiskellut audiovisuaalista mediakulttuuria Lapin yliopistossa. Ekholm työskentelee aktiivisesti esittävän taiteen parissa mm. Teatteri Viiruksessa. Ekholm on palkittu menestyksekkäästä näyttämötyöstä Svenska Teaterföreningen i Finlandin 100-vuotisjuhlassa vuonna 2013 sekä Thalia-gaalan Ääni-Säde -palkinnolla parhaasta äänisuunnittelusta vuonna 2010.

Takaisin ylös

Musiikkitalo
Ilkka Paloniemi & Tapani Rinne: Kuula

Kuula tuo valon Musiikkitalon Mannerheimintien puoleisen lasikulmaan ja valaisee ohikulkijoiden reittiä. Kuulan lähtökohta ja ydin on valon alkuperäinen muoto, hehkuva piste. Kuulan materiaaleja ovat myös mekaniikka, kitka, rakenne ja ääni. Teoksen musiikin on säveltänyt Tapani Rinne. Uudistettu Kuula on ollut aikaisemmin esillä mm. Valon Voimat -tapahtumassa.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Ilkka Paloniemi on valosuunnittelija ja teatterikonsultti, joka on toteuttanut satoja esittävän taiteen projekteja jo vuodesta 1980 lähtien – rockista oopperaan, valo- ja tilainstallaatioihin sekä nykytanssiin.

Kansainvälisestikin tunnettu muusikko, säveltäjä ja tuottaja Tapani Rinne tunnetaan parhaiten uraauurtavasta työstään Rinneradion ja Wimme Saaren taustalla. Varhaisen teknojazzin pioneeri Rinne on tunnettu kokeilevasta ja innovatiivisesta tyylistään soittaa klarinettia ja saksofonia. Rinne on myös säveltänyt musiikkia lukuisiin dokumentti- ja fiktioelokuviin, teatteriin, radioon ja televisioon.

Takaisin ylös

Hakasalmen huvila
Mika Haaranen: Unen ääret

Hakasalmen huvilan julkisivuun levittäytyvä teos on saanut innoituksensa vaaleanpunaisen rakennuksen ja sen asukkaiden historiasta: muistosta, muistista ja unista. Miten lähellä muistot ja unet ovat toisiaan tai valveilla oloa? Klassista arkkitehtuuria edustava huvila nähdään maalattujen kalvojen ja varjokuvioiden muodostamien, unenomaisten näkyjen läpi. Musiikin on säveltänyt Aake Otsala.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Mika Haaranen on valosuunnittelija-lavastaja ja valokuvaaja, joka on suunnitellut useiden esitysten ja tapahtumien visuaalisen kokonaisuuden. Haarasen suunnittelemien valaistusten kirjo ulottuu teatterista ja musikaalista nykytanssiin, konsertteihin ja elokuvaan. Haaranen on valmistunut Teatterikorkeakoulusta valo- ja äänisuunnittelun laitokselta ja opiskelee parhaillaan Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun näyttämölavastuksen maisteriohjelmassa.

Takaisin ylös

Kansallismuseo
Jari Haanperä: FYR

FYR on kunnianosoitus majakanvaloille, tulille ja lampuille, jotka opastavat öistä kulkijaa. Teos koostuu yli kahdestasadasta myrskylyhdystä ja hehkulampuista. FYR on majakka, joka heijastelee valon häivähdyksiä Kansallismuseon sisäpihan seinille. Aikaisempi versio valoteoksesta on ollut esillä Berliinissä SUOMESTA-gallerian ja Freies Museum Berlinin yhteisessä näyttelytilassa.

Käynti Kansallismuseon sisäpihoille rakennuksen takaa porteista Museokadun puolelta.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Berliiniläistynyt valo- ja videotaiteilija Jari Haanperä on tunnettu matriisinomaisista valoteoksistaan, joissa usein hyödynnetään erilaisia linssejä ja kinesiaa. Haanperän installaatiot ovat liikkuvaa kuvaa ilman filmiä. Taiteilija yhdistää yksinkertaisia esitystapoja ja matalan teknologian keinoja sähkövaloon, akustis-elektronisiin ja digitaalisiin ääniin, moottoroituihin liikkeisiin, optiikkaan ja esineisiin.

Takaisin ylös

Kansallismuseo
Philipp Artus: Snailtrail

Snailtrail on saksalaisen Philipp Artusin laservaloteos. Fosforenssimateriaalin pintaan piirtyvä teos luo hohtavan jäljen, joka himmenee hiljalleen. Nähdäkseen teoksen etenemisen, yleisön on kuljettava lieriön pinnalla liikkuvan "etanan" perässä. Teos on saanut innoituksensa eksponentiaalisen kasvun vauhdista ihmiskunnan historiassa. Tänä päivänä esimerkkinä siitä toimii internetin nopeatahtinen, kasvava tiedon määrä. Snailtrail on nähty mm. Frankfurtin Luminale-valotapahtumassa vuonna 2012.

Käynti Kansallismuseon sisäpihoille rakennuksen takaa porteista Museokadun puolelta.

Teoksesta on nähtävillä myös videoversio Kansallismuseon kahvilassa päivittäin klo 17-22.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Philipp Artus on opiskellut taidetta, animaatiota ja musiikin teoriaa Ranskassa ja Portugalissa ja valmistunut Kölnin mediataiteiden akatemiasta, Saksasta. Taiteilijan teoksissa yhdistyvät liike, kuva ja ääni. Hän luo audiovisuaalisia kokemuksia, joissa yhdistyvät leikkisyys ja minimalismi, ajattomat teemat ja modernit huomiot sekä nopeus ja hiljaisuus. Artuksen teoksia on ollut esillä lukuisissa museoissa ja gallerioissa sekä festivaaleilla ympäri maailman.

Takaisin ylös

Hesperian puisto
Useita tekijöitä: Lantern Park

Jo useana vuonna yleisöä ihastuttanut tunnelmallinen lyhtypuisto toteutetaan jälleen yhteistyönä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa. Puistoa kuratoi ympäristö- ja yhteisötaiteilija Kaisa Salmi. Uusia, entistä värikkäämpiä lyhtyjä valmistavat taide- ja muotoilualan opiskelijat: lisäksi mukana on aikaisempina vuosina tehtyjä opiskelijoiden ja ammattilaisten lyhtyjä.

Lantern Park on projekti, joka laajenee vuosi vuodelta entistä runsaammaksi valoiloitteluksi. Se ottaa talvisen puiston syleilyynsä illan hämärtyessä, ja myös puiston valaistus muuttuu osaksi tunnelmaa. Tällä kertaa mukana on lähes 150 lyhtyä, jotka täyttävät puiston Kansallisoopperalta Hakasalmen huvilalle asti. Lyhdyt valaisevat puistoa myös yöaikaan.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Takaisin ylös

Kansallisoopperan amfi
Philippe Morvan: Ring[z]

Philippe Morvanin Ring[z] on saanut innoituksensa paikasta, johon se toteutettiin alun perin: historiallisesta, vuodelta 19 jaa. peräisin olevasta Trois Gaulesin amfiteatterista Lyonissa, Ranskassa. Teos nähtiin ensi kertaa vuoden 2012 Fête des Lumières -valotapahtumassa.

Teos käsittelee voimaa ja sen vaikutusta yleisöön. Muotona on ympyrä, amfiteatterin keskeinen muoto, joka vie ajatukset symbolien, kulttuurien, tieteen ja uskontojen historialliseen maailmaan. Teos soveltaa ympyrän geometrisen muodon kerronnallisia mahdollisuuksia, joilla ei ole alkua tai loppua.

Teokseen kuuluu Shenyan Houn säveltämä äänimaisema, joka kuvittaa valojen kertomia tarinoita. Teos koostuu 180 valonlähteestä ja neljästä animaatiosta, jotka muodostavat hypnoottisen luupin. Teosta tukee Ranskan instituutti Suomessa.

Teoksen näkee parhaiten amfin katsomosta. 

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Ranskalainen Philippe Morvan on visuaalinen suunnittelija, joka on erikoistunut luomaan taide- ja näyttämövalaistuksia kaupunkitiloihin, kuten puistoihin, aukioille ja valofestivaaleille. Morvanin kokemus suurista elokuva-, sirkus- ja teatterituotannoista on opettanut hänet toimimaan osana yhteisöä. Monet hänen valoteoksensa ovatkin syntyneet yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja opiskelijoiden kanssa. Morvan sopeuttaa teoksensa aina käytettävissä olevaan tilaan, yllättämään yleisönsä.

Ring[z] jatkaa Morvanin ympyrän muotokieleen pohjaavien teosten sarjaa. Vuoden 2013 Lux Helsingissä Oopperan amfiteatterilla tietä viitoitti Morvanin teos Cosmogole.

Takaisin ylös

Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
Valotaiteen näyttely: Lux IN

Ensi kertaa järjestettävä valotaiteen näyttely sisältää lähes 20 teosta teollisesta minimalismista videotaiteeseen. Merikaapelihallin sisätiloissa voi tutustua entistä monipuolisempiin valoteoksiin. Esillä on sekä uusia että jo aikaisemmin esillä olleita teoksia tunnetuilta taiteilijoilta. Lisäksi nähdään Taideyliopiston valosuunnittelun opiskelijoiden "Valo kuvataiteena" -kurssilla syntyneitä teoksia. 

Hallin keskeltä löytyy Lux Lounge, jossa voi rentoutua virvokkeiden äärellä ja katsella dokumentaarisia videoita valotaiteen lähihistoriasta. Yhteistyössä: Kaapelitehdas.

Osoite: Tallberginkatu 1. Perille vievät raitiovaunu 8, bussit 20, 21V, 65A, 66A ja metro (Ruoholahti). 

Kuvat:
Ylempi kuva: Teemu Määttänen, Noisescape
Alempi kuva: Antti Pussinen & Martta-Kaisa Virta: Medicine City
Oikealla: Brainwave Music LAB: Hyperpeili

Esitysaika: Joka päivä klo 14-22

TEOKSET, 1. kerros

Terike Haapoja: Entropy

Entropia, termodynamiikan toinen laki, mittaa järjestelmän taipumusta spontaaniin muutokseen. Entropia kuvaa kasvavaa epäjärjestyksen prosessia maailmankaikkeudessa. Kaikki järjestelmät pyrkivät etenemään kasvavan entropian suuntaan; erot valtioiden ja yhteisöjen välillä katoavat asteittain. Entropia viittaa myös ajan suuntaan: entropian prosessi on peruuttamaton.

Terike Haapoja edusti Suomea Venetsian 55. taidebiennaalissa vuonna 2013.

Mikko Hynninen & Daniel Canty: Operator

Valoteos on saanut innoituksensa varhaisten taskulaskinten ja digitaalikellojen estetiikasta. Teoksessa kymmenet loisteputket muodostavat muodoltaan kulmikkaita sanoja, jotka on kirjoittanut kanadalainen runoilija ja kirjailija Daniel Canty. Teos sisältää myös ääntä.

Brainwave Music LAB: Hyperpeili

Brainwave Music LAB tutkii ja kehittää vuorovaikutussysteemejä, jotka reagoivat aivojen sähköisiin ilmiöihin ja muihin biofysikaalisiin prosesseihin. Vuorovaikutussysteemit muuttuvat aistein havaittaviksi tutkimuskohteiksi neuroimpulssien synnyttämän musiikin indikoimina. Teosta on tukenut Koneen säätiö.

Jari Haanperä: Maailman valo

Videomontaasissa eri suurkaupunkien valot kietoutuvat yhdeksi ja samaksi, planeettamme kattavaksi valoverkostoksi. Verkoston pohjoisella laidalla ryhmä suomalaisia pohtii hehkulampun valossa käydyissä keskusteluissa käsitettä "maailman valo" – ja suhdettaan siihen. 


- Maailmassa on valoa juuri niin paljon kuin ihminen saa sitä aikaan. Haluan minä tai en, niin sitä on huomenna enemmän kuin tänään, jolloin jää ainoa mahdollisuus, että minä vain poistun sen valon piiristä.

- Pelko on yksi oleellinen asia, joka liittyy pimeyteen. Ihminen tarvitsee paljon keinovaloa pitääkseen pelon jollakin tavalla loitolla.

Mia Kivinen & Helena Kallio & Ina Aaltojärvi: Rest

Rest on lepohetki arjen tyrskyistä,
päivän hehkuvat jäänteet kalastajan kämmenellä,
kirje Calibanille,
valaistu saari, jolle saa vaikka nukahtaa.

Yhteistyössä: Galleria Kandela.

Teemu Määttänen: Noisescape

Intian valtameri, Atlantti, Välimeri, Itämeri. Teoksessa aaltoilevien kuvien massa kohtaa aaltoilevan pinnan ja käsin piirretty viiva ohjelmoidun tietokonegrafiikan. Aaltojen kauneutta ihaileva teos koostuu 78 vanerilevystä ja niihin heijastetuista kuvista. Noisescape on varta vasten Lux Helsinkiin suunniteltu valoteos. Teosta on tukenut Tutkivan Teatterityön keskus / Tampereen Yliopisto.

Juha Rouhikoski: The Red Horizon

The Red Horizon (punainen horisontti) tutkii valon, tilan ja värien näkemistä. Ripustetun kehyksen takana on punainen valonlähde, jonka valo hajoaa kehykseen pingotetun kalvon pinnassa horisonttimaiseksi ja muodostaa äärettömyyteen jatkuvan valon maiseman. Monokromaattinen sininen valo kadottaa teoksen taustan kaukaisuuteen vahvistaen samalla punaisen horisontin läheisyyttä ja läsnäoloa.

Antti Pussinen & Martta-Kaisa Virta: Medicine City

Suuri, sisältä päin valaistu teos yllättää katsojansa. Ensivaikutelmana on kaunis ja lumoava öinen kaupunkimaisema, mutta teoksen materiaalin tarkastelu vie sen teemat syvemmille tasoille. Medicine City on tehty kymmenistätuhansista tyhjistä, alumiinisista lääkepakkauksista. 

Teos kertoo yhteiskuntamme medikalisaatiosta. Myös kaupunki voi toimia lääkkeenä yksinäisyyteen ja valo lääkkeenä pelkoon.

Petri Eskelinen: Tunnelin malli

Teos saa katsojansa tuntemaan, että tila hänen ympärillään liikkuu – kuin istuisi tunnelissa liikkuvassa junassa. Toiminnallisessa veistoksessa valo liikkuu useiden ympyrän muotojen läpi, heijastaen ympärilleen liikkuvia varjoja kattoon ja seinille. Valon nopeus muuttuu jokaisella liikkumakerralla: huimaavan nopeasta liikkeestä rauhallisempaan, hypnoottiseen vaikutelmaan.

Markku Uimonen: Shadow of Light

Teos on osittainen rekonstruktio taidekeskus Retretin näyttelyssä vuonna 1995 esillä olleesta triptyykistä. Alkuperäinen teos tuhoutui kosteusvaurioiden vaikutuksesta. 

Ainu Palmu & Tuomas Norvio: Jäälle

Teoksessa kokija asettuu vapaaehtoisesti järkytyksen tielle. Kun kokija liikuttaa omaa varjoaan, hän voi nähdä sen eri muodot, kun varjo muuttuu kokijasta riippumatta. Varjo täyttyy myöhemmin uudesta aineesta.

Teos pyrkii vaikuttamaan ihmiseen musiikin tavoin. Kokija asetetaan paikalle, jossa selkä, turvaton puoli, on esineitä vasten. Kokija tietää, että esineet alkavat pian toimia, jolloin hän tuntee tapahtumia sekä kehossaan että mielessään. Yhteyden luominen fyysiseen henkilöön, joka on saanut tapahtumat aikaiseksi, on vain välillinen, mutta reaktiot tapahtumiin ovat aitoja.

Teos kuvaa tapahtumaa, jossa ihminen muuttuu vaiheiden kautta jääksi.

Tarja Ervasti: Seitsemän porttia

Seitsemän porttia kuuluu teossarjaan, jossa Ervasti työskentelee peilien ja heijastuvan valon kanssa. Peilien kautta seinälle heijastetut valon muodot luovat aineettomia tilan illuusioita ja muuntuvia värikompositioita. 

Tarja Ervasti: Infinity Loupe

Luuppi on katsomisen väline, kuten valokuvaajan suurentava luuppi. Peilien heijastumana syntyy kaleidoskooppimainen kuva toisesta todellisuudesta. 

TEOKSET, 2. kerros

Taideyliopiston valosuunnittelun opiskelijoiden töitä kurssilta "Valo kuvataiteena".

Anton Verho: Narrative Codes

Populaarin ja korkeakulttuurin rajapinnoissa työskentelevän Verhon installaatio tarkastelee sisä- ja ulkotilan sekä muistin ja tallenteen välistä epäsuhtaa.

Milla Martikainen: Phototropic love

Phototropism (suom. fototropismi/heliotropismi) = kasvaminen tai liikkuminen valoa kohti. (kreik. "tropos" - kääntyminen)  Eläimillä reaktiota kutsutaan myös termillä fototaksis.

Maailman tutkimisen tarkoitus ei ole luoda vain uusia vertauskuvia, vaan ymmärtää sen materiaalista olemusta.

"Teos on vaihe prosessissa, jossa tutkin keinovalon ja elämän suhdetta yhteisössämme. Tutkin niitä biologisia, sosiologisia, taloudellisia ja psykologisia kytköksiä, jotka purkavat kohtalokasta, ympärivuorokautista rakkauttamme jumalallisen valon kontrollointiin sekä raivokasta unelmointiamme kohti ehtymättömiä energianlähteitä."

Immanuel Pax: Enimmäkseen hyvä näkyvyys

Oletko koskaan huomannut tuhansia verisuonia, jotka risteilevät verkkokalvoillasi? Katso tarkkaan. Siellä ne ovat. Olet vain unohtanut ne.

Enimmäkseen hyvä näkyvyys hapuilee kohti näköaistin rajoja. Se istahtaa näkökentän reunalle ja kurkistaa sen yli.

Anniina Veijalainen: Suojaväri/Camouflage

Itseään ei voi maisemassa nähdä.

Suojaväri/Camouflage on veistos katoamisesta, heijastuksista tai ikuisesta loisteesta. Pinta on ihmisen ja maailman raja, näkyvin ihmisen muoto. Se on kuitenkin vain ympäristönsä peilikuva, heijastus katseessa tai valon liike iholla.

Ville Mäkelä: Vladimir

Venäjä on ollut politiikkansa takia otsikoissa maailmanlaajuisesti jo pitkään. Eurasianistit vastustavat Venäjän länsimaistumista ja sen vaikutteita. Mielenosoittajat sekä seksuaaliset vähemmistöt ovat viime aikoina saaneet tuntea suurta vastustusta valtion taholta.

Teos on vastalause Venäjän politiikan aatteita vastaan.

Petri Tuhkanen: Sinisten välissä 

Sinisten välissä on teos väreistä, jotka näkyvät kahden sinisen – meren ja taivaan – välissä. Valtava määrä värejä kohtaa toisensa tässä välissä joka päivä 24 tunnin ajan. 

Teokseen on valittu maapallolta viisi kaukaista paikkaa, joissa nämä kaksi sinistä kohtaavat todella erilaisissa ympäristöissä. Kohtaamiset muuntautuvat teoksessa värivaloksi. Teoksen rytmin määrittelee auringon kierto valituissa paikoissa tähän aikaan vuodesta. Yksi auringon kierto on skaalattu viiteen minuuttiin.

Valitut viisi paikkaa ovat Svalbard, Norja; Korppoo, Suomi; Santiago, Cape Verde; Tasmania, Australia ja Etelämanner.
 

 

 

 

Takaisin ylös

Kiskoilla keskustassa
Riikka Karjalainen & Alexander Salvesen: Lux Ratikka

Valo matkustaa jälleen raitiovaunulla – vuoden 2013 Lux Helsingistä tuttu Lux Ratikka palaa raiteille. Ratikka tuunataan liikkuvaksi valoteokseksi, joka kruisailee kiskoilla keskustassa festivaalin aikana klo 17-22. Ratikka ei voi ottaa matkustajia kyytiin.

Esitysaika: Joka päivä klo 17-22

Valoilmiö toteutetaan teatterikäyttöön tarkoitetuilla, ohjelmoitavilla led-valonheittimillä, ja niiden energiatehokkuuden vuoksi koko teoksen virrankulutus on alle 3 000 wattia. Suunnittelussa on huomioitu myös liikenneturvallisuus. Teoksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun opiskelijat Riikka Karjalainen ja Alexander Salvesen.

Takaisin ylös