Ensi kertaa järjestettävä valotaiteen näyttely sisältää lähes 20 teosta teollisesta minimalismista videotaiteeseen. Merikaapelihallin sisätiloissa voi tutustua entistä monipuolisempiin valoteoksiin. Esillä on sekä uusia että jo aikaisemmin esillä olleita teoksia tunnetuilta taiteilijoilta. Lisäksi nähdään Taideyliopiston valosuunnittelun opiskelijoiden "Valo kuvataiteena" -kurssilla syntyneitä teoksia.
Hallin keskeltä löytyy Lux Lounge, jossa voi rentoutua virvokkeiden äärellä ja katsella dokumentaarisia videoita valotaiteen lähihistoriasta. Yhteistyössä: Kaapelitehdas.
Osoite: Tallberginkatu 1. Perille vievät raitiovaunu 8, bussit 20, 21V, 65A, 66A ja metro (Ruoholahti).
Kuvat:
Ylempi kuva: Teemu Määttänen, Noisescape
Alempi kuva: Antti Pussinen & Martta-Kaisa Virta: Medicine City
Oikealla: Brainwave Music LAB: Hyperpeili
Esitysaika: Joka päivä klo 14-22
Entropia, termodynamiikan toinen laki, mittaa järjestelmän taipumusta spontaaniin muutokseen. Entropia kuvaa kasvavaa epäjärjestyksen prosessia maailmankaikkeudessa. Kaikki järjestelmät pyrkivät etenemään kasvavan entropian suuntaan; erot valtioiden ja yhteisöjen välillä katoavat asteittain. Entropia viittaa myös ajan suuntaan: entropian prosessi on peruuttamaton.
Terike Haapoja edusti Suomea Venetsian 55. taidebiennaalissa vuonna 2013.
Valoteos on saanut innoituksensa varhaisten taskulaskinten ja digitaalikellojen estetiikasta. Teoksessa kymmenet loisteputket muodostavat muodoltaan kulmikkaita sanoja, jotka on kirjoittanut kanadalainen runoilija ja kirjailija Daniel Canty. Teos sisältää myös ääntä.
Brainwave Music LAB tutkii ja kehittää vuorovaikutussysteemejä, jotka reagoivat aivojen sähköisiin ilmiöihin ja muihin biofysikaalisiin prosesseihin. Vuorovaikutussysteemit muuttuvat aistein havaittaviksi tutkimuskohteiksi neuroimpulssien synnyttämän musiikin indikoimina. Teosta on tukenut Koneen säätiö.
Videomontaasissa eri suurkaupunkien valot kietoutuvat yhdeksi ja samaksi, planeettamme kattavaksi valoverkostoksi. Verkoston pohjoisella laidalla ryhmä suomalaisia pohtii hehkulampun valossa käydyissä keskusteluissa käsitettä "maailman valo" – ja suhdettaan siihen.
- Maailmassa on valoa juuri niin paljon kuin ihminen saa sitä aikaan. Haluan minä tai en, niin sitä on huomenna enemmän kuin tänään, jolloin jää ainoa mahdollisuus, että minä vain poistun sen valon piiristä.
- Pelko on yksi oleellinen asia, joka liittyy pimeyteen. Ihminen tarvitsee paljon keinovaloa pitääkseen pelon jollakin tavalla loitolla.
Rest on lepohetki arjen tyrskyistä,
päivän hehkuvat jäänteet kalastajan kämmenellä,
kirje Calibanille,
valaistu saari, jolle saa vaikka nukahtaa.
Yhteistyössä: Galleria Kandela.
Intian valtameri, Atlantti, Välimeri, Itämeri. Teoksessa aaltoilevien kuvien massa kohtaa aaltoilevan pinnan ja käsin piirretty viiva ohjelmoidun tietokonegrafiikan. Aaltojen kauneutta ihaileva teos koostuu 78 vanerilevystä ja niihin heijastetuista kuvista. Noisescape on varta vasten Lux Helsinkiin suunniteltu valoteos. Teosta on tukenut Tutkivan Teatterityön keskus / Tampereen Yliopisto.
The Red Horizon (punainen horisontti) tutkii valon, tilan ja värien näkemistä. Ripustetun kehyksen takana on punainen valonlähde, jonka valo hajoaa kehykseen pingotetun kalvon pinnassa horisonttimaiseksi ja muodostaa äärettömyyteen jatkuvan valon maiseman. Monokromaattinen sininen valo kadottaa teoksen taustan kaukaisuuteen vahvistaen samalla punaisen horisontin läheisyyttä ja läsnäoloa.
Suuri, sisältä päin valaistu teos yllättää katsojansa. Ensivaikutelmana on kaunis ja lumoava öinen kaupunkimaisema, mutta teoksen materiaalin tarkastelu vie sen teemat syvemmille tasoille. Medicine City on tehty kymmenistätuhansista tyhjistä, alumiinisista lääkepakkauksista.
Teos kertoo yhteiskuntamme medikalisaatiosta. Myös kaupunki voi toimia lääkkeenä yksinäisyyteen ja valo lääkkeenä pelkoon.
Teos saa katsojansa tuntemaan, että tila hänen ympärillään liikkuu – kuin istuisi tunnelissa liikkuvassa junassa. Toiminnallisessa veistoksessa valo liikkuu useiden ympyrän muotojen läpi, heijastaen ympärilleen liikkuvia varjoja kattoon ja seinille. Valon nopeus muuttuu jokaisella liikkumakerralla: huimaavan nopeasta liikkeestä rauhallisempaan, hypnoottiseen vaikutelmaan.
Teos on osittainen rekonstruktio taidekeskus Retretin näyttelyssä vuonna 1995 esillä olleesta triptyykistä. Alkuperäinen teos tuhoutui kosteusvaurioiden vaikutuksesta.
Teoksessa kokija asettuu vapaaehtoisesti järkytyksen tielle. Kun kokija liikuttaa omaa varjoaan, hän voi nähdä sen eri muodot, kun varjo muuttuu kokijasta riippumatta. Varjo täyttyy myöhemmin uudesta aineesta.
Teos pyrkii vaikuttamaan ihmiseen musiikin tavoin. Kokija asetetaan paikalle, jossa selkä, turvaton puoli, on esineitä vasten. Kokija tietää, että esineet alkavat pian toimia, jolloin hän tuntee tapahtumia sekä kehossaan että mielessään. Yhteyden luominen fyysiseen henkilöön, joka on saanut tapahtumat aikaiseksi, on vain välillinen, mutta reaktiot tapahtumiin ovat aitoja.
Teos kuvaa tapahtumaa, jossa ihminen muuttuu vaiheiden kautta jääksi.
Seitsemän porttia kuuluu teossarjaan, jossa Ervasti työskentelee peilien ja heijastuvan valon kanssa. Peilien kautta seinälle heijastetut valon muodot luovat aineettomia tilan illuusioita ja muuntuvia värikompositioita.
Luuppi on katsomisen väline, kuten valokuvaajan suurentava luuppi. Peilien heijastumana syntyy kaleidoskooppimainen kuva toisesta todellisuudesta.
Taideyliopiston valosuunnittelun opiskelijoiden töitä kurssilta "Valo kuvataiteena".
Populaarin ja korkeakulttuurin rajapinnoissa työskentelevän Verhon installaatio tarkastelee sisä- ja ulkotilan sekä muistin ja tallenteen välistä epäsuhtaa.
Phototropism (suom. fototropismi/heliotropismi) = kasvaminen tai liikkuminen valoa kohti. (kreik. "tropos" - kääntyminen) Eläimillä reaktiota kutsutaan myös termillä fototaksis.
Maailman tutkimisen tarkoitus ei ole luoda vain uusia vertauskuvia, vaan ymmärtää sen materiaalista olemusta.
"Teos on vaihe prosessissa, jossa tutkin keinovalon ja elämän suhdetta yhteisössämme. Tutkin niitä biologisia, sosiologisia, taloudellisia ja psykologisia kytköksiä, jotka purkavat kohtalokasta, ympärivuorokautista rakkauttamme jumalallisen valon kontrollointiin sekä raivokasta unelmointiamme kohti ehtymättömiä energianlähteitä."
Oletko koskaan huomannut tuhansia verisuonia, jotka risteilevät verkkokalvoillasi? Katso tarkkaan. Siellä ne ovat. Olet vain unohtanut ne.
Enimmäkseen hyvä näkyvyys hapuilee kohti näköaistin rajoja. Se istahtaa näkökentän reunalle ja kurkistaa sen yli.
Itseään ei voi maisemassa nähdä.
Suojaväri/Camouflage on veistos katoamisesta, heijastuksista tai ikuisesta loisteesta. Pinta on ihmisen ja maailman raja, näkyvin ihmisen muoto. Se on kuitenkin vain ympäristönsä peilikuva, heijastus katseessa tai valon liike iholla.
Venäjä on ollut politiikkansa takia otsikoissa maailmanlaajuisesti jo pitkään. Eurasianistit vastustavat Venäjän länsimaistumista ja sen vaikutteita. Mielenosoittajat sekä seksuaaliset vähemmistöt ovat viime aikoina saaneet tuntea suurta vastustusta valtion taholta.
Teos on vastalause Venäjän politiikan aatteita vastaan.
Sinisten välissä on teos väreistä, jotka näkyvät kahden sinisen – meren ja taivaan – välissä. Valtava määrä värejä kohtaa toisensa tässä välissä joka päivä 24 tunnin ajan.
Teokseen on valittu maapallolta viisi kaukaista paikkaa, joissa nämä kaksi sinistä kohtaavat todella erilaisissa ympäristöissä. Kohtaamiset muuntautuvat teoksessa värivaloksi. Teoksen rytmin määrittelee auringon kierto valituissa paikoissa tähän aikaan vuodesta. Yksi auringon kierto on skaalattu viiteen minuuttiin.
Valitut viisi paikkaa ovat Svalbard, Norja; Korppoo, Suomi; Santiago, Cape Verde; Tasmania, Australia ja Etelämanner.
Partners
In collaboration with
